Vika päivä. Tylsää lähteä takaisin... Toisaalta on mukavaa palata takaisin Suomeen, mutta tällä hetkellä tuntuu pahalta. Dushanbe on nähty ja Tadzikistanikin kiitettävästi noin niinkuin turistinäkökulmasta, mutta ihmiset ja yleinen rentous on se mitä jään kaipaamaan. Tadzikistanissa ei ole Mc Donaldsia, puhdasta kraanavettä, toimivaa infrastuktuuria, jne. mutta lisäksi, Tadzikistanissa ei ole stressiä. Täällä yksi ihminen tekee yhden ihmisen työn, ei kolmen. Suomessa kaikki on viilattu liian tehokkaaksi. Paperilla Suomi on paratiisimainen hyvinvointivaltio Tadzikistaniin nähden, mutta jos keskivertoihmiseltä Suomessa mitataan verenpaine ja kysytään miten hyvin hän nukkuu yönsä, tulos on hieman toinen...

Eilen pidin esitelmän Suomesta. Kai se meni ihan hyvin. Otin oluen ennen estraadille astumista, joten puhe luisti suht liukkaasti. Kerroin ilmastosta, historiasta, T. Halosesta, Joulupukista ja Lordista sekä suomalaisten hiljaisuudesta, jääteistä, jäänmurtajista ja kesäöistä.

Jaahas. Tänään täytyis varmaan ostaa esim. vodkaa ja tupakkaa tuliaisiksi, mutten tiedä ehdinkö, kun kaupat menee yleensä kiinni jo viideltä ja en tiedä kuinka kauan minun pitää vielä luuhata täällä toimistolla. Ajattelin testamentata lääkkeeni muille vaihtareille ennen lähtöäni. Lisäksi otetaan kuva, jossa kaikilla on Tadzikistan t-paidat päällä. En ole vielä pakannut tavaroitani. Huomenna klo 3:00 am. ACTEDin auto tulee hakemaan minut vierasmajalta. Eilen eräs Zamira sanoi, että tarvitsen paikallisen apua jonkin lapun täyttämiseen kentällä. Hän sanoi, että Farukh (21v) tulee mukaan. Kysyin asiaa äsken kyseiseltä herralta, mutta hän sanoi, että ei tarvii. Menen siis sinne nähtävästi yksin... Vielä pitää selvittää, miten homma menee Istanbulin päässä kun minulla on vain pari tuntia aikaa vaihtaa konetta.

Aaagh. Mälsää... Haluaisin lähteä täältä vikana. Jään kaipaamaan muita vaihtareita, jotka ovat tosi hauskoja tyyppejä. Pistetäänpä vielä viestiä heille, jos sattuvat avaamaan tämän saitin. Ainakin Luis tietää osoitteen, mutta suomenkieli oli vähän liikaa hälle...

Rakhmat, Spasiba: IAESTE Tajikistan

Takk: Arni
Gracias, Eskerrik asko: Luis
Merci: Pierre, Antoine
Dankë: Christian
Thank You: Tim, Alex
Dankschen: Daniel
Kiitos: The others who already went home
Volim te: Bili and Dragana!

I'll be waiting for you at the Helsinki Airport when you come to Finland

Veikko

Sunset near Kabodiyon, Southern Tajikistan, ca. 15 km to Afghan border, July 2006.