Mitä olen tehnyt tänään? Olen melkein viimeistellyt sen kartan Tadzikistanin laitteista, olen lähetellyt postia Davidille ja Daveille, jotka ovat myös menossa Prahaan syksyllä ja ovat etsimässä kämppää, olen irroittanut emolevyn tietokoneesta. Se siitä. Vähän hahmotellut karttaa muista Keski-Aasian maista. Koko ajan on sellanen fiilis, että istun täällä tyhjän panttina...

Eilen olimme polttamassa vesipiippua! Hassu tapa. Istuttiin eräässä "vesipiippubaarissa" matolla ja otettiin tötsyjä vuoron perään vesipiipusta, jonka ympärillä siis istuttiin... Ei maistunut oikeestaan paljoa miltään. Jonkinlainen greippiaromi siinä kai oli. Vähän kuin olisi vetänyt höyryävää vettä keuhkoihin. En tiedä vaikuttiko se mitenkään, ehkä rentoutti hieman, vaikea sanoa... Ilallalla bussia numero 8 ei kuulunut, joten otin lopulta taksin. Varsinainen episodi. Olen kerran ajanut erään tadzikistanilaisen kaverin kanssa taksilla kotiin. Silloin hinta oli 9 somonia. Tämä kuski sanoi, että 20 somonia! No ei kymmenen korkeinaan! Jankkasi ja jankkasi. Annoin lopulta 16. Oli tosi iloinen. Se on n. 4 euroa.

Viikonloppuna mennään ilmeisesti eteläiseen Tadzikistaniin, lähelle Afganistanin rajaa. Reissu kestää kai kaksi päivää. Odotan innolla retkeä - kauhulla automatkaa.

Anniina: Ei täällä oikeestaan ole niitä kumihuuliorava-tyyppejä. Täällä on tulevia insinöörejä! Ei yhtään hippiä. Jos olisin täällä esim. IAHS:n kautta (International Association of Humanistic Students) tilanne olisi varmaan toinen!

Ai niin. Nykyään minut haetaan aina aamulla autolla kotoa. Luksusta. Ja ilmastointilaite, jota asennetaan kämppääni, on kohta valmis.

Lähden presidentin linnalle. Meillä on sen edessä tapaaminen ennenkä mennään katsomaan elokuvaa elokuvateatteriin. Toivottavasti se ei ole dubattu...

Veikko