Puolet "työstäni" on Farukhin (pomoni) odottamista. Hän lähtee aina jonnekin, jonka jälkeen puolet henkilökunnasta alkaa soittelemaan ja ilmestyy ovelle kysymään, missä hän on, miksi internet ei toimi, voitko tehdä asialle jotain. Yleisin ongelma on "usergate problem" eli kun henkilö yrittää avata internet sivua, eteen ilmestyy sivu, jossa pyydetään salasanaa, jota normaalisti ei tarvitse antaa. Yleensä Farukh säätää sitten jotain kyseisessä usergate ohjelmassa, ja kaikki on taas ok. Hän ei ole ikinä näyttänyt minulle, miten se tapahtuu ja lisäksi kyseinen ohjelma on venjäksi, kuten puolet kaikesta softasta täällä. Yritä siinä sitten olla omatoiminen. ("Pitäsikö tässä nyt painaa tuota nappia, jossa lukee "ZXCZXBZX?" vai kenties tuota toista...") Tällä hetkellä odotan, että voin kysyä siltä, voinko avata tuossa vieressä olevan kannettavan tietokoneen ja vaihtaa siihen DVD aseman, kun windows ei suostu asentumaan siihen... Hän on ollut n. 1/2 puolituntia muualla.

Kuulin eilen, että olen muuttamassa vierasmajaan huomenna. Sikäli hyvä juttu, että voin roikkua yötä myöten keskustassa, kun ei tarvitse enää mennä bussilla tai taxilla. Toisaalta omassa kämpässä on voinut rauhassa heilua kalsarit jalassa ja pestä hampaita keittiössä jne., ilman että ketään häiritsee. Lisäksi ilmastointi pelaa kiitettävästi ja olen jopa viime öinä käyttänyt yöpaitaa. Vierasmajassa semmoista luksusta ei ole, nukun todennäköisesti työkavereitten kanssa samassa dormissa.
    En tiedä tietääkö Nigina, että olen muuttamassa. Eilen hän oli käynyt tuomassa ruokaa, mutten saanut häntä puhelimella kiinni. Hän on menossa Saksaan opiskelemaan, ilmeisesti tämän kuun lopusta, ja oli kuulemma ollut Saksan konsulaatissa haastattelussa/kuulustelussa. Paikallisen on erittäin vaikea päästä täältä ulkomaille. Daihun kertoi, että oli matkustanut Bishkekiin anomaan viisumia Amerikkaan, jonne oli menossa opiskelemaan. Sanoivat ei, ja matkaan oli kulunut rahaa kuulemma satoja euroja. Toisen kerran hän oli mennyt hakemaan viisumia Tashkentista, mennäkseen harjoittelemaan Englantiin. Jälleen sama juttu. Dushanbeen on rakenteilla valtava Amerikan konsulaatti, joka on valmis parin kuukauden päästä.  (Mieletön aita piikkilankoineen, useita vakituisesti paikalla olevia sotilaita vartioimassa, rakennusmiehet USA:laisia ja kustannukset kymmeniä miljoonia dollareita.) Sen jälkeen ei tarvitse enää matkustaa peninkulmien päähän anomaan viisumia. USAhan ja Britanniaan on käsittääkseni kaikkein vaikeinta päästä. (Siellähän tunnetusti asuvatkin maapallon vainoharhaisimmat kansalaiset...) Mielestäni Tadzikistan on käytännössä hyvin sekulaarinen ja länsimaista vaikutteita hakeva valtio, jonka kehityksen esteenä ovat lähinnä palatseja rakenteleva presidentti, byrokratia, viisumi-kutsukirje-härdelli-järkestelmä ja rahan puute.

Olen suurin piirtein puolessa välissä harjoitteluani. Saavuin tänne 23. päivä kesäkuuta ja lähden pois 18. päivä ensi kuuta. Aika kuluu täällä yleensä melko nopeasti, kun päivät menevät töissä klo 8-17 ja kämpällä olen n. klo 19-20.

Ensi perjantaina on virallinen IAESTE-juhla. Onglema: Tarvitsen siistit vaatteet. Mukaan ei tullut kuin valkoinen paita. Lauantaiaamuna lähdetään Khujaniin. Kaupunkiin mennään lentokoneella, mutta takaisin tullaan autolla. Matka kestää kuulemma lähemmäs 10 tuntia. Kun katselee karttaa, niin ei siinä niin kovin montaa kilometriä ole. Tie on vaan niin huonossa kunnossa ja koko matka vuoristoa, että normi Ladalla, pari konerikkoa mukaan lukien, matka saattaa hyvinkin kestää päivän...
    Eilen saatiin lentoliput, ja juotiin siinä pari Baltika 3:sta ohessa. (Venäläistä pullokaljaa, joka on huomattavasti turvallisempi ratkaisu, kuin paikallinen hanaolut.) Ole lähtee huomenna takaisin Trondheimiin, joten tänään on myös tarkoitus tavata vaihtareiden kanssa töiden jälkeen. Ehkä sitä voisi tehdäkin jotain töitä. Vaikka Farukh ei olekkaan paikalla...

Mitä kuuluu?

Veikko